Suomen liikenteen sakkojärjestelmä on ikuinen kiistanaihe.
Kesäliikenteen alkaessa valtio kiittää. Kun kansa ajaa, se käyttää polttoainetta, ja polttoainevero kilahtaa valtion kirstuun. Lisäksi kirstuun kilahtaa enenevissä määrin tuloja siitä, kun poliisi sakottaa liikenteen hurjastelijoita. Tämän jälkimmäisen tulonlähteen valtio on valjastanut hiljattain entistä tehokkaammin. Esimerkiksi Kehä ykkösen varrelle on tullut hurja määrä nopeusvalvontakameroita eli niin sanottuja peltipoliiseja. Maaliskuussa kamerat räpsyivät Kehä ykkösellä jopa tuhat kertaa vuorokaudessa. Kyseessä oli kaikkien aikojen ennätys ylinopeuksissa – tai ainakin ennätys ylinopeuksissa, joista autoilijat jäivät kiinni.
Sakkojen määrää aiotaan nostaa
Valtiolle saattaa olla tulossa vielä enemmän sakkorahaa. Sisäministeriö on nimittäin ehdottanut alkuvuodesta, että autoilija saisi sakot jo kymmenen kilometrin tuntiylinopeudesta nykyisen yhdentoista kilometrin sijaan. Rikesakon summaa aiotaan myös korottaa 25 prosentilla. Kyse on hallituksen mukaan liikenneonnettomuuksienvähenny
Nämä seikat kismittävät monia autoilijoita. Mutta peltipoliiseja, rikesakkojen summien korotuksia ja sakotettavan ylinopeuden alentamista vielä suurempi kiistanaihe on iät ja ajat ollut Suomen päiväsakkojärjestelmä, jota sovelletaan liikennerikkomuksissa. Uutisiin nousee epäsäännöllisen säännöllisesti tapauksia, joissa varakasta ihmistä on sakotettu kymmenillä, jopa sadoillatuhansilla euroilla.
Päiväsakko nimittäin määräytyy sen mukaan, millaisia tuloja sakotettava on nauttinut. Viime vuonna esimerkiksi miljonääri Reima Kuisla nosti äläkän saatuaan noin 54 000 euron sakot ylinopeudesta. Tapaus nousi kansainväliseksi uutiseksi. Aikoinaan Nokia-johtaja Anssi Vanjoki sai moottoripyöräillessään niin ikään kovat rapsut: 116 000 euroa. Tiettävästi kaikkien aikojen suurimmat sakot eivät ole kuitenkaan Suomessa saatuja. Sveitsissä annettiin vuonna 2010 lähes 800 000 euron sakot Mercedes Benz SLS AMG -autolla ajaneelle kaverille. Hän kertoi poliisille, että auto nopeusmittari on ilmeisesti ollut väliaikaisesti epäkunnossa.
Päiväsakkojen oikeudenmukaisuus?
Oikeusoppineet ovat erimielisiä siitä, onko vuonna 1921 myös ylinopeuksien yhteydessä käyttöön otettu päiväsakkojärjestelmä oikeudenmukainen vai ei.
Sakot ovat suurimmillaan juuri ylinopeuksissa siksi, että muun tyyppisissä rikoksissa joutuu suuren sakon sijasta linnaan. Tämä rangaistus taas on yhtä ikävää niin rikkaalle kuin köyhällekin, joten järjestelmä on siinä mielessä tasapuolinen:ylinopeus on moraalisesti ja lain silmissä yhtä paha rikos rikkaalle kuin köyhälle. Siksi siitä ei kumpikaan joudu lusimaan, vaan molemmat selviävät sakoilla.
Isojen sakkojen tasapuolisuutta taas perustellaan päiväsakkojärjestelmän henkilökohtaisella luonteella:
Järjestelmää puolustavat sanovat, että on oikeudenmukaista, että rike tuntuu verrattain yhtä raskaalta miljonäärin lompakossa kuin duunarin lompakossa. Mikäli miljonäärin sakko olisi vaikkapa korkeintaan 1000 euroa, se olisi tälle taskuraha, eikä sakko tuntuisi missään. Jotta rangaistus on toimiva ja oikeudenmukainen, sen pitää tuntua jossain. Toisaalta järjestelmää kritisoivat sanovat, että rikkeen vakavuus ei yksinkertaisesti ole verrannollinen siihen, että siitä joutuisi maksamaan satojatuhansia. Kysymys on kuitenkin ”vain” ylinopeudesta.
Moni onkin sitä mieltä, että järjestelmä on rikkaiden erillinen verotusmuoto.
Mikäli kesäreissulla napsahtaa iso päiväsakko, saattaa olla fiksua viedä asiaa eteenpäin, mikäli se tuntuu kohtuuttomalta. Järjestelmä nimittäin ottaa huomioon sen, jos sakotettavan talous on muuttunut merkittävällä tavalla viime aikoina. Tällä tavalla esimerkiksi se Nokia-pomo Anssi Vanjoen 116 000 euron sakko putosi lopulta 6000 euroon. Summaan, joka tuskin tuntui hänen lompakossaan.